Huu...

Kaveri kävi tutustumassa kisuun ja kysyi heti sen nähdessään, onko kyseessä ehkä Maine Coon tai sellaisen ristisiitos. Paha mennä sanomaan, kun herra on matkannut meille sieltä Viron kaduilta, mutta rupesinpa sitten tutkimaan ko. rotua ja kappas, kumman paljonhan noissa on samaa näköä! Itseasiassa ulkonäkökuvaus osuu aika jetsulleen ja luonnekin menee melkolailla nappiin. Selasin sitten vielä kissarotukirjaa, ja alkoi jo naurattaa kun ko. rodun kohdalla tuijotti kuva, joka olisi voinut olla meidän katista napsaistu. Väriä myöten yhdennäköisyys oli täydellinen.

Eipä niin, että sillä olisi mitään sen kummempaa merkitystä onko meidän pulu oikein rotukissa tai sellaisen puolikas. Mutta sitä vaan aloin hiljaa mielessäni miettiä, että jos edellä mainittua rotua on joukossa vaikka puolikaskin, niin minkähän kokoinen tuosta pallerosta mahtaa kasvaa? Olin luonnollisesti olettanut sen olevan osapuilleen täysikasvuinen, mutta Maine Coonit ovat kuvauksen mukaan täysikasvuisia vasta noin kolmevuotiaina. Ja urokset saattavat kasvaa todella isoiksi.

Viimeistään tämä kuva pisti miettimään...

Katti.

Että niitä valokuvia meidän karvapallosta. Joka äänestä päätellen sitkeästi kuvittelee olevansa pulu.

Viikon hyvä hetki

Se oli eilen illalla. Heitin kiltin suorittajaminän hetkeksi nurkkaan, menin shoppailemaan ja sitten tyhjennettiin kaverin kanssa pullo kuohuviiniä. Samalla sain tilitettyä ulos työahdistukseni.

Löysin törkeän hienot kengät, alennuksesta, ja paita, jota olin hypistellyt viikonloppuna ja todennut liian kalliiksi, oli sekin yhtäkkiä -40%. Arvatkaa, ostinko? (Kysymys on retorinen.)

Työmotivaatio jatkaa laahaamista pohjalukemissa. Mitä hemmetin väliä on sillä, että tekee työnsä hyvin (=paremmin kuin useimmat), on tarpeellinen (=tekee hommia joita ei kukaan muu tee), ja valmis jatkuvasti päivittämään osaamistaan, jos tarjolla on silti vain määräaikaisia pätkiä ja kaikki riippuu mammalomalaisesta, jolla on täysin eri työnkuva? Sanomattakin selvää, että haku on päällä, jos parempaa tarjottaisiin. Sääli sinänsä, koska periaatteessa viihdyn paikassa erinomaisesti vaikkei nykyinen toimenkuva olekaan se, missä haluan elämäni kuluttaa.